Se on sit se tavoitteeni. On niin helppo sanoa, että opettele, mutta miten opin? Toisinaan mietin, että kumpa tämä sairaus olisi ollut minulla aina, silloin minun ei tarvitsisi opetella elämää tämän kanssa, en tietäisi paremmastakaan.... Mutta silloin en edes tietäisi millaista on elää tervettä elämää. Ja se terveenä eläminen on jotain ainutlaatuista, harmi vain että terveyttä osaa arvostaa OIKEASTI vasta sitten kun terveyden menettää. :( Kunpa joku olisi kertonut minulle vuosi sitten tästä, silloin olisin todella osanut arvostaa tervettä elämääni.

Sain myös kuulla lääkärin suusta muutakin ikävää, "lääkitystä (erityisesti verenkierto) ei voida enää tehostaa, se on jo maksimi tasolla." Siis suomeksi sanottuna se tarkoittaa kohdallani, sitä että leikkaus on ainoa vaihtoehto, jos oireeni jatkuvat. :( Leikkausta en halua, pelkään liikaa sen ajatteluakin, miten voisin koskaan selvitä siitä? Miten niin isosta leikkauksesta voi edes selvitä? Varsinkin minun tuurillani..... :( No tämä lääkäri ei päätä leikkauksesta vaan hoitava lääkäri tekee päätöksen siitä.... Vaikea vain uskoa, että hän keksisi minulle jonkun muunkaan hoidon...

Ajatukseni ovat nyt aika sekavat, pelkään tulevaa, pelkään kaikkea mitä pelätä voi.... :( Kunpa en olisi koskaan edes sairastunut tähän.  Kunpa tämä olisi vain jotain unta, josta heräisin ja kaikki olisi taas hyvin....