Olen niin kyllästynyt selittelemään ihmisille, mikä tämä sairaus on; Joka ikinen kerta kun haen uudet lääkkeet apteekista, kysyy apteekkari, mikä ihme sairaus sinulle on, kun syöt näin paljon erilaisi lääkkeitä?  Aina kun erehdyn menemään jonkin pikku vaivan (esim. poskiontelitulehdus) vuoksi lääkäriin, saan lääkkeiden valinnan yhteydessä selvitellä sairauttani. Jokaikinen joka kuulee sanan moya moya on kuin puulla päähän lyöty, että mitä?

Viimeksi, kun apteekissa kysy lääkkeiden antaja sairauttani, sanoin sille suoraan, et joo se on moya moya, ja en aio valoittaa enempää, katso netistä. Sain hieman nyrpistyneen ilmeen, mutta en vain kertakaikkiaan jaksa enkä edes halua enään selitellä sairauttani. Varmaan pitäis otsaa kirjoitta tiivistelmä moya moyaasta ni ei tarviis aina selitellä. ;)

Vointini on ollut viime aikoina aika kehno, päätä särkee ja pienetkin ponnistelut, puuduttavat raajoja, tuntuu et pitäis maata paikoillaan niin olo pysyis edes kohtalaisena. :( Mutta hulluksihan minä tulisin makoillessa sohvalla, ajatukset kiertäis kehää ja pää varmaan hajoaisi. :(

Mutta jokainen päivä minkä saan olla kotona, on askel eteenpäin, jokainen aamu kun jalkani ja käteni liikkuvat on suuri helpotus. Muille on pieni askel selvitä viikosta ilman sairaala reissua, mutta minulle se on valtavan suuri askel ja helpotus, taas yksi viikko eteenpäin, ilman halvausta. :) 

Töölöstä ei ole vielä kuulunut mitään uutta, kait he siellä pohtivat mitä tehdä. Toisaalta odotan sieltä soittoa, että asiat etenisivät ja pystyisin ehkä joskus elämään normaalia arkea, mutta sitten taas toivon että eivät soittaisi, leikkaus pelkoni on edelleen valtava. :( En yksinkertaisesti tajua miten silloin teininä uskalsin mennä siihen kasvaimen poistoon.... Enkö tajunut pelätä?

Kiitos kommenteista, käsityöt olisi muuten ihana asia ja tykkäänkin neuloa, mutta käteni puutuu aika helposti ja pystynkin vain neulomaan pari kierosta ja käteni tuntuu veltolta. :( Mutta täytyy alkaa miettiä jonkin huoneen uudelleen laitto, josko se saisi ajatukset muualle ja ajan kulumaan. :)