Nyt on sitten käyty juttelemassa leikkaavan kirurgin kanssa ja täytyy sanoa, että tunne on helpottava, ihan kuin valtava taakka putosi harteiltani. :) Aikaisemmin  olin saanut kuvan, että leikkaus on suuri ja riskit isot ja siksi kai pelkäsin niin kivon leikkausta. :(  Nyt leikkaava kirurgi kertoi leikkauksesta ja ei se niin isolta minusta kuulostanut, toki kyseessä on haastava ja monimutkainen leikkaus, mutta riskit on samat kuin muissakin aivoleikkauksissa, eli suurimpana verenvuoto.  Kirurgi sano, että ovat katsoneet kuviani tarkasti ja puntaroineet riskejä ja hyötyjä ja ovat ehdottamasti sitä mieltä, että hyödyt voittaa riskit ja siksi suositteli leikkausta. Ja minähän siihen suostuin, eihän minulla muitakaan vaihtoehtoja ole.  Jotenkin siis helpotti kun kuuli leikkauksen kulun ym leikkaavan kirurgin suusta, jotenkin tuli luottavainen olo. Tuli olo, että tuo nainen osaa hommansa, hän on taitava ja häneen voin luottaa, hän leikkaa minut parhaan osaamisensa ja taitojensa mukaan.

Leikkaus tehdään toukokuun puolessavälissä, haluavat leikata jo silloin, koska suurin hyöty saadaan kun leikkausta ei pitkitetä ja toisaalta taas pelkäävät, että saan aivoinfarktin josta voi jäädä pysyviä vammoja. Siski leikkaus tehdään jo toukokuussa, eikä odotella kesäkuuhun. Ja se on minustakin hyvä, mitä nopeammin leikkaavat sitä nopeammin pääsen toipumaan ja pääsen kiinni normaaliin arkeen. :) 

Oloni on nyt luottavainen ja hieman helpottunut, tuntuu, että pitkään aikaan alkaa vihdoin näkyä edes pieni valopilkahdus tämän synkän tunnelin päästä, jota olen jo pitkään tarponut, ilman minkäänlaista valon häivähdystä.  Tottakai leikkaus vieläkin pelottaa ja mietityttää, mutta ei enään niin paljon, nyt olen itse nähnyt että olen hyvissä käsissä.  Uskoen ja luottaen on vain mentävä kohti leikkausta ja toivottava sitä parasta mahdollista lopputulosta.