Viime viikot ovat olleet taas aika raskaita, ei ole oikein voimia mihinkään, unen tarve on valtava, päähän koskee ja käsikään ei meinaa tomia niinkuin pitäisi. Mutta joka ilta ajattelen, että selvisin tämän päivän, onnistuin taas nujertamaan edes hiukan tätä sairautta. Sairauslomaa jouduin hakemaan, koulun käynnistä ei tullut mitään, lääkäri käski tehdä asioita joista nautin ja levätä, antaa aikaa itselle. Voinhan tehdä etänä koulu juttuja kotoa käsin, mutta paljon mielummin olisin koulussa, saisin muuta ajateltavaa ja tuntisin itseni edes hiukan terveemmäksi. Mutta eipä luokassa nukkuminenkaan kovin kivaa ole. :( Elikkä kai tämä sairausloma on taas kerran nieltävä ja totuteltava tähän joutenoloon.

Kirurgin mukaan tilanne on sama kuin ennen ekaa leikkausta, verisuonten osalta, eli se siitä ekasta leikkauksesta... Mahdollisuudet, että suonisto aukeisi ykinään on kuulemma aikas olemattomat, mutta ihmeitähän tapahtuu, mutta ihmettä ei jäädä odottelemaan. Siis leikataan, leikkaus tehdään kevään aikana, eli aika nopealla aikataululla, koska oireita on tullut. Leikkaus on samankaltainen kuin eka, mutta tehdään nyt vähän isompi suonisto päähän, jotta se toimisi paremmin. Ja sama kirurgi leikkaa, kuin aikaisemmin, eli sen suhteen olen luottavainen, hän kyllä osaa työnsä. Loppu on sitten varmaan jonkun suuremman kädessä.

Antaisin tällä hetkellä aika paljon, että saisin takaisin sen elämän, jota sain elää tässä välissä, kun jaksoin tehdä asioita, kun minulla oli virtaa. En osannut arvostaa sitä aikaa tarpeeksi. Nyt kun taas haahuilen kotona väsyneenä, niin arvostus sitä kohtaan mitä minulla oli vuosi sitten nousee pilviin. Jos tai Kun leikkaus onnistuu ja toivun siitä niin saan taas elämäni takaisin, saan elää elämääni, lapseni saa pirteän äidin ja mailma on taas avoin. Sen ajatteleminen antaa voimaa selvitytyä tästä kaikesta kurasta mikä niskaani tuli.

Ps. Lääkärin mukaan 1/100 moya moya potilaasta leikattu suonisto menee tukoon tai kasaan, niin aikaisin ettei se ole kerennyt kasvattaa uutta suonistoa tai niin pahasti ettei se aukea yksin ja joudutaan tekemään uusi leikkaus. Eli voidaan puhua jo huonosta tuurista.